Olen ylittänyt itseni.
Jenni, tuo surullisenkuuluisa logiikan airut, valaisi jälleen maailmaa ajatustensa nerokkuuden valokeilalla.
Olin kaupassa. Siinä luulossa, että kenties kaikista viikonlopuista juuri tänä viikonloppuna iskee maailmanloppu ja ruoka loppuu siinä sivussa, hamstrasin itselleni oikein kattavan varaston karkkia ja sipsejä ydintalven varalle. Kasasin kärrin täyteen herkkuja ja koska kannettavaa oli niin paljon, ajelin kärryllä ulos viemään tavarat suoraan autolle.
Loistava suunnitelma sinänsä, suorastaan nerokas. Sen sijaan, että olisin kuitenkaan purkanut tavaroita autoon ja vienyt kärriä pois, tai itseasiassa edes vienyt kärryä lähellekään autoani, paiskasin koko hökötyksen iloisesti kiinni tyhjien kärryjen jonoon, lukitsin kärryn ja otin kolikon pois. Meinasin jo lähteä kävelemään pois, kun havahduin siihen tosiasiaan, että minähän taisin ostaakin jotain....
Siellä ne ostokset killottivat kivasti lukitun kärryn sisässä ja minä nopean päättelyn pikkujättiläisenä aloin reuhtoa sitä paniikissa irti. Klonk klonk klonk klonk.
Eihän se siitä minnekään tietysti irronnut ja epätoivoisena aloin jo melkein tuhertaa itkua. Klonk klonk. Nyyh nyyh. Ihmiset tuijottelivat ja pahoilla mielin ajattelin, että ovatpa ilkeitä, kun tuollalailla pilkallisesti katselevat vaan eivätkä auta. Soittakaa jollekin! Auttakaa! Olen hädässä!
Taistelin ongelman kanssa minuuttikaupalla ja epäonnistumisen hiki alkoi jo kihota otsalleni.
...ja sitten koin sen häpeällisen valaistumisen hetken, otin kolikon kädestäni, pistin sen lukkoon, otin ostokseni ja vannoin, että tähän kauppaan en tule enää koskaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti